Flunssa iski minuunkin ja ajankulukseni, kun tentiin lukeminen ei houkuttanut, aloin tutkimaan lankavarastojani. Osa langoista on siististi pahvilaatikoissa ja osa vain sellaisessa ison telkkarin pakkauslaatikossa tungettuna. Kauhukseni huomasin, että mulla on aivan järkyttävät määrät lankoja. Hulluna olen niitä hamstrannut ainakin kymmenen vuotta ja nyt niitä on ainakin kuution verran. Lukiessani langattomasta lokakuusta tuhahtelin, että ei tuollainen ole mun juttu, kokonaan kieltäytyminen, mutta nyt totesin toisin. Uutta lankaa ei kotiimme ilmesty, ennen kuin vanhoja on kulutettu! Sääntönä on, ettei uutta lankaa saa ostaa, ennenkuin samanverran lankaa varastoista on kulutettu. Uutta lankaa saa ostaa vain hyvin perustellusti. Uusi ihana väri tai halpa tarjous, ei ole hyvä syy. Työ pitää olla valmiiksi suunniteltu ja langan sellaista, ettei mun varastoista löydy mitään läheskään vastaavaa. Onneksi on tulossa joulu ja kirjolapaset ja -sukat käyvät hyvin lahjoiksi...
Lankoja tuhotakseni aloitin kutomaan hahtuvalangasta (ostettu Tallinnasta n. 2 vuotta sitten) lapasia itselleni. Ohjeen mukaisesti neulottuna lapanen oli lähes hihan kokoinen. Hieman huvittuneena heitin sen 60 asteeseen pesukoneeseen lakanoiden joukkoon  ja vielä huvittuneempana otin sen sieltä pois. Hyvä, että mahtui käteeni (mulla on tosi pieni käsi). No hieman venyttämällä niistä tuli hyvät. Rohkaistuneena kokeilusta kudoin toisesta hahtuvakerästä (ostettu samalla reissulla) miehelle lapaset. Niitä en ole vielä pessyt, mutta ajattelin tehdä sen 40 asteessa. Katsotaan kenelle ne mahtuu valmiina.
Kokeilin myös joskus toisella Tallinnan reissulla ostamastani villalangasta kutoa huovutettavaa lapasta. Ostin langat torimyyjältä ja se sanoi langan olevan 100 villaa. Kudoin Suuren käsityölehden ohjeenmukaan lapasen. Lanka kyllä huopui, mutta kutistui vain vähän, joten nyt mulla on yksi kahdenhengenlapanen. Mitäköhän siitä tekisi? Pohjalliset kumisaappaisiin? Kuvia tulee taas, kun saan käsiini jostain kameran...