Kuivumassa näkyy myös uusimmat sukkani. 7-veljestä jättiraidasta neulotut vihreä-lila-vaalean punaiset. Ei mitenkään kovin ihanat, mutta pirteät perussukat.

Muutaman viikon aikana pyykkikoriin kertyneiden sukkien määrästä voi päätellä, että meillä käytetään paljon villasukkia. Talvella pakkasilla käytän mieluiten paksuja villasukkia (vähintään 7-veljestä paksuisia) ja syksyllä, keväällä ja kesällä ohuita. Mieskin käyttää villasukkia päivittäin ja aina öisin. Ohuita sukkia on tullut neulottua eniten, koska ohuet langat ja niille suunnitellut mallit ovat houkuttelevimpia.

Paljon sukkia käyttävänä olen huomannut lankojen laaduissa suuria eroja. Suureksi surukseni kesällä Schoppel wollesta tekemäni Snicket sukat ovat kuluneet jo yhdestä kohtaa kokonaan puhki ja muutama muu kohta on seitin ohutta. Lanka onkin todella kaunista, mutta surukseni se ei juuri kestänyt käyttöä. Ikinä aikaisemmin sukat eivät ole kuluneet näin nopeasti puhki.

Jotkut langat taas ovat ilahduttaneet laadullaan. Olen ollut erittäin tyytyväinen  Fabeliin. Lanka on kestänyt käytössä hyvin, eikä ole juurikaan nyppyyntynyt. Katsokaa vaikka näiden ahkerassa käytössä olleiden hippisukkien kantapäätä!

Ainoa asia mikä Fabelissa harmittaa on värit. Miksi niiden täytyy olla näitä jokseenkin kammottavia itsestään raidottuvia? Dropsin värikartoista löytyy muissa langoissa niin kauniita yksivärisiä sävyjä, miksei sukkalankojakin voisi tehdä niissä? Yritin jopa laittaa palautetta asiasta, mutta en onnistunut löytämään osoitetta, jonne olisin sitä voinut lähettää.

Tässä esimakua kirjoneulevillapaidasta.  Kaikki langat ovat vielä päättelemättä. Voi siis kestää vielä viikkoja, ennen kuin näette lopulliset kuvat paidasta.

Kaikki langat ovat uudenvuoden lupaukseni mukaan varastosta. Sitä kului 815 g. Tämän tyyppisiä lankoja jäi varastoon vain enää pieniä nyssäköitä.  Ja sitten jäi tietysti iso kolo lankalaatikkoon. Jos olisin ostanut langat puseroon olisi siitä tullut aivan erivärinen, mutta parempi näin.

Olin ostanut tämän ihanan veriseitikillä värjätyn langan jo vuosi sitten Lohjan joulumarkkinoilta. Tiesin jo silloin, että siitä tulee hattu. Oikeaa ohjetta ei vain ollut vielä löytynyt.  Nyt uusimmassa Modassa 1/09 oli  hauskan näköinen virkattu baskeriohje. Tai ei tää musta kyllä baskeri ole, ehkä pikemminkin parempi pipo.

Käyttämäni lanka oli ohuempaa, kuin ohjeessa käytetty. Virkkasin 4 puikoilla ja isommalla silmukkamäärällä. Muutoksia en tehnyt muuten, kuin lisäsin kerroksia kavennusten ja levennysten väliin, jotta piposta tulisi riittävän syvä. Tosi paksu siitä tuli, mutta kiva. Oli myös yllättävän helppo virkata. Kuvittelin, että tuollaisen hauskan pintakuvion aikaan saaminen olisi vaikeaa.

Vuoden vaihtuessa on ollut tapana miettiä tulevaa vuotta. Ensimmäinen päätökseni ensi vuodelle on, että pyrin välttämään uuden langan ostamista tänä vuonna. Ensin on neulottava lankavarastoja pois. Mulla on paljon pieniä nyssyköitä ja muutamia keriä samaa lankaa. On sitä lankaa kyllä muutamaan puseroon/takkiinkin. Toinen päätökseni on ommella enemmän. Suunnitteilla on mm. kevät takki.  Kolmas aikomukseni on yrittää käyttää käsitöissä enemmän kierrätysmateriaaleja.

Onnekasta uutta vuotta kaikille!

Sairastellessa sain työllä ja tuskalla tehtyä kaikki aloittamani joululahjat valmiiksi. Kaikkia en kuitenkaan jaksanut kuvata. Kaikista hauskin lahja ja kaiketi myös pidetyin oli Big Crocheted Monkey. Kuvaa ei ole, mutta ravelryssä olevista kuvista saa osviittaa. Suosittelen. Joulun alla valmistui myös kummipojalle haalari. Ohje oli syksyn Kotiliedessä 19/08.

Tämä oli jämälankaprojekti. Yhden uuden kerän Maijaa ostin tätä haalaria varten. Jämiä oli Nallesta, Maijasta ja Woolista. Muutoksia tein ohjeeseen jonkin verran: Suurensin vartalo-osaa sen verran, että sisään mahtuu hyvin kestovaippalija poika. Vartalokavennukset tein kyljissä ja raglan kavennukset tein tavallisesti jokatoisella kerroksella. Kauluksesta tein ohjetta matalamman. Yksinkertaistin siis ohjetta reilusti ja mielestäni sain paremman näköisenkin. Vetoketjun ompelu steekattuun halkioon keskellä edessä onnistui hyvin, kuin taitoin steekatun reunan siten, että ommel jäi taitteen alle. Ohjeessa oli reunan peitoksi ommeltu koristenauha, joka suoraan sanoen näytti kamalalta. Mutta kiva haalari tuli, vaikka olikin aika tylsä neuloa. Sopii kummipojalle hienosti.

Kotiliedessä on sitten mainioita käsityöohjeita!

Malli: Oma ylösalas-raglan, sama kuin Auroratakki
Lanka: Noro Silk garden, sävy 84 reds, 250 g
Puikot: 3,5mm

Olen jo pitkään ihaillut Norotakkeja. En kuitenkaan ole raaskinut ostaa lankaa kokonaiseen takkiin aiemmin. Nyt löysin lankaa edullisemmin Yarnbowlta ja tilasin ne itselleni synttärilahjaksi. Ei se lanka kyllä halpaa ollut vieläkään. Langat tulivat uskomattoman nopeasti Amerikasta asti. Tilasin ne keskiviikkona ja postilaatikossa ne olivat seuraavana tiistaina.

Lanka on ihanaa, pehmoista ja todella kauniin sävyistä. Se neuloitui mukavasti. Ainoa huonopuoli siinä on, että se kehoitetaan pesemään kuivapesussa. Tein jämäpätkästä koetilkun ja pesin sen viileässä vedessä käsin. Kovin suurta muutosta sille ei onneksi tapahtunut. Koko säilyi samana, mutta pinta oli hieman karvaisempaa, kuin ennen pesua. Pesen siis tarpeen vaatiessa käsin.

Vielä lähikuva pinnasta ja napista. Napit tilasin Polinkasta.

Ja sairaslomalla olosta. Ei se ensimmäisten päivien jälkeen niin mukavaa ollut. Kun ei saa puhua ja pitää vaan istua tai maata, niin oleminen alkaa tökkiä aika pian. Olen lukenut, kuunnellut äänikirjoja, katsonut telkkaria, neulonut, virkannut, ommellut, tuunannut, piirtänyt, askarrellut, leiponut, surffannut netissä ja loppujen lopuksi pitkästynyt.

Tein jokin aika sitten ystäväni pojille 3 erilaiset vaippahousut. Pöpät olivat niistä parhaimman malliset. Nyt kun on tullut kuralätäkkökelit ja pojat ovat aloittaneet puistoelämän, tuli tarvetta pitkälahkeisille housuille. Puistotädit ovat ennakkoluuloisia kestovaippoja kohtaan, joten pissavaippoja ei puistossa vaihdeta ollenkaan pois. Pissat housuissa kuralätäkössä on toivottavasti mukavampi istua lahkeellisissa vaippahousuissa.

Oranssi-vihreissä pöpissä lankana on kahta pirtin hahtuvaa. Kummatkin meleerattuja jämiä. Kirjavissa on kolmea eriväristä virolaista hahtuvaa. Koska virolainen hahtuva on ohutta, neuloin kominkertaisella langalla. Ohjetta on seurattu muuten orjallisesti, mutta lahkeista tein äidin toivomuksesta ohjetta pidemmät.

Pöpiksi tuleminen on kyllä kohta lähellä. Olen sairaslomalla, sillä menetin jonkin virustaudin seurauksena ääneni. Ääni muituttaa etäisesti variksen ja Saimi Hoyerin (siis se malli, jolla on tosi matala ääni)  äänten risteytystä. Sain puhekiellon. Onneksi mulla on paljon neulottavaa. Monta työtä onkin valmistunut, odottavat vain viimeistelyä.

Ai niin, kun bloggasin viimeksi olin hieman näreissäni miehen kommentista piponi väristä. Seuraavalla kauppareissulla pipo oli päässäni ekaa kertaa julkisesti. Kaupassa minua vastaan tuli mummo, jolla oli kuin olikin päässään aivan samanvärinen pipo, kuin mulla. Mummon pipo oli vain sileää neuletta ja jonkilaisesta mohairista neulottu. Mies siis osui oikeaan ja mua nauratti.

Tein taas uuden pipon, nyt itselleni. Malli on aivan ihana. Bongasin sen jo viime talvena. Olen aloittanut tekemään sitä useammasta langasta, mutta mikään aikaisempi aloitus ei ole tuntunut hyvältä. Ei tämäkään lanka täydellinen ole, mutta kohtuullinen. Aion tehdä tämän kyllä vielä hienommasta langasta, kunhan sopiva sattuu kohdalle.

Malli: Dependence (vain ravelryssä)
Puikot: 3,5 mm
Lanka: Maija
Muutokset: Tein päälaen kavennukset ohjeesta poikkeavalla tavalla, siten että palmikot päättyvät ikäänkuin sarviin. Seuraavaan malliin teen vielä enemmän muutoksia niihin samoihin kavennuksiin.

Miehen mielestä väri on tosi mummomainen. Mutta olen mä tehnyt muutakin mummomaista eli aloittanut tyäväenopistossa ryijynompelukurssin. Eilen illalla saimme kokeiluun tilaamamme lankatokat ja -vyyhdit. Uskalsin tilata jo muutaman vyyhdinkin, sillä värit ovat niin kauniit, että jos ne eivät päädy ryijyyn, käyttämättä ne eivät jää.

Miten ihanan luonnollisia ja syksyisiä värejä. Taimmaisena näkyy nukituskokeiluni. Oman mallin suunnittelu tuntuu haastavalta. Piirretyn mallin muuttaminen ruutupiirrokseksi on vaikeaa. Mutta kivaa se on. Langat ovat Wetterhoffin Tuukkaa. Ihana lanka. Ajattelin tilata sitä ryijynlisäksi myös neulontaan, kun olen päättänyt ryijyni lopulliset värisävyt. Värikartta on todella herkullinen.

Mummoilu sopii mulle, sillä olenhan mä tänään taas yhden vuoden lähempänä mummoutta.

Paheeni. Työkaverini päätti luopua kokonaan telkkarista (40" tv, tallentava digiboksi ja maksulisia kanavia). Meidän telkkari on kaukana siitä, kuten näkyy. Tai oikeastaan nyt hieman lähempänä. Innoissani ostin edullisesti työkaverin tallentavan digiboksin. Ja sitten rupesin oikein ajattelemaan. Ihan hirveää ajantuhlausta, passivoivaa hapatusta. Mutta kun mä katson telkkaria neuloessani. Mitä muuta silloin voi tehdä? Tulevaisuudessa toivottavasti silloin tällöin myös kahvittelen. Mutta mitä te teette?

Jos annette vinkkejä ja raotatte minulle hieman elämäänne, lupaan paljastaa hieman enemmän omasta elämästäni, kuten niin moni bloggaaja viime aikoina. Kuvien kanssa tietysti. Mitä tai minne haluaisitte päästä kurkistamaan?

Kuvitukseksi vielä sunnuntaiaamun askartelusession sekasotkua ja tuotoksia. Niitä saattaa näkyä myöhemminkin...

Etummaisena näkyy ihanaa O-woolin puuvilla luomuvilla sekoitetta, joka tuli Titityyn lankaklubin tämän kuun paketissa. Ihanan pehmeää. Tekisi mieli tilata lisää. Kuvassa Minnillä ja mulla on työnalla kummipojalle raidallinen villahaalari jämälangoista.

Projekti ja tarvike kaaosta pahentaakseni käväisin lauantaina Lohjalla ostoksilla. Tein pitkään harkitun ostoksen. Oikeastaan sain sen tädiltä synttäri- ja joululahjaksi. KIITOS!

Olen jo kokeillut ompelemista. Langoitus on helppo, ompeleita 70, nopeusvaihteita 3 jne. Ihanan tekninen ja helppo käyttöinen. Eikä se jyskytä.