Jos jotain hyvää niin jotain huonoaikin. Mutta aloitetaan hyvistä. Tietokone ongelmat on toivottavasti ohi piiitkäksi aikaa. Surruuttelen nimittäin upouudella koneella kotona upouusia puhelinlankoja pitkin kohti avaruuksia. Kone kyllä vaihdettiin jo kertaalleen, mutta eiköhän tämä nyt toimi.

Viime viikolla kässän didaktiikan tunnilla jouduin aloittamaan vapaa kirjontatekniikalla työtä aiheesta kesämuistot. Aluksi huokailin ja tuskailin, mutta sitten jotenkin naksahti. Sehän on ihan sika kivaa! Ihan kuin piirtäisi langalla. Tällainen siitä tuli.

Aloitin jo seuraavankin vapaakirjonta työn ja innostuneena selailin (siis luin tenttiin) koulun kirjastossa siellä olevia lukuisia käsityölehtiä, joissa oli tosi hienoa kirjontatöitä. Onhan toi tosi työlästä. Tuotakin n. 15 cm X 15 cm työtä tein koulussa 4 tuntia ja sitten kotona kaksi iltaa päälle. Kannattaa silti. Mutta mihin tuota nyt käyttäisi?

Neulontarintamalla en ole ollut yhtä innoissani. Tunika valmistui ja argh. Vasta otettuani kuvan itsestäni siinä näin kuinka epäonnistunut se on. Hihat sojottaa kummallisesti ja se on aivan liian pieni. En edes kehtaa laittaa kuvaa itsestäni se päällä tänne. Vaihtoehtoina on purkaminen ja uudelleen kutominen tai 10 kilon laihduttaminen. Taitaa siis mennä purkuun.  Mutta tältä se näyttää silloin kun ei ole mun päällä.

tai siis jotakuinkin tältä, kuvasta tuli oudon raidallinen ottaen huomioon, että se on sileää neuletta. Purkamisen makuun päästyäni mun täytyy varmaan purkaa tämäkin:

Tästä piti tulla hihatin, mutta hihan alkuosa on jokseenkin liian kireä ja loppuosa löysä. Pitäisi kai laskea tarkemmin noita silmukoita tai jotain. Kummastakin työstä tein kyllä koepalat, joiden mukaan laskin silmukat, mutta kun ei niin ei. No ehkä tällaiset ärsytykset auttavat olemaan huolellisempia suunnittelussa.

Mulla on ollut jo pitkään, joulusta asti, kesken yksi työ, jota en ole esitellyt täällä. Olen kutonut kaverille näitä kirjoneule sukkia mittatilaustyönä. Kutominen vaan on tökkinyt tuon oranssin langan vuoksi. Tilaaja valitsi itse langat mun varastoista. Oranssilanka on mun yläasteella kutomasta liivistä ylijäänyttä. 15 vuotta vanhaa ja jo silloin kamalaa seiskaveikkaa... Koulussa sai käyttää vain niitä lankoja, joita varastossa oli, ja sitä oranssia oli paljon. Arvatkaa kuinka monta kertaa sitä liiviä käytin.

Ostin itselleni nuo ebenpuu puikotkin tätä sukkaparia varten, jos ne olivat auttaneet edistymistä, mutta ei. Valmis sukka näyttää ehkä hieman hassulta, mutta on sovitettu ja sopiva. Seiskaveikan lisäksi noissa on Tallinnasta ostamiani 100 % villalankoja.

Lupailin esitellä tikkupeittotyömaan, kun kaivan sen esille. Viime viikot olisi pitänyt lukea tentttiin, joten tuli sekin kaivettua esille.

Tämä kuva on epätarkka, mutta värit on oikeat. Kuvaan pääsi myös Minni, joka rakastaa kieriä tuoreiden käsitöiden päällä.

Tämä taas tarkka, mutta värit vähän liian kylmiä, kuten aina salamalla kuvatessani. Aloitin virkkaamaan rukeita reunoja tilkkuihin. Luulen kyllä joutuvani ostamaan keltaista lankaa koko peiton ympäryksen virkkaamiseen, että siitä tulee tarpeeksi kirjava. Tästä tulee mun päikkäripeitto. Yksi parhaita asioita elämässä on päikkärit ja niitä varten on ehdottomasti oltava peitto, jonka alla niistä tulee entistä ihanampia.